Pekka Sormunen - Tanssi
HUOM. Tämän sivun teksti on peräisin keväältä 2005. Tarkoitus on saada teksti ajan tasalle 30.10.2006 mennessä.
Miksi tämä on minun juttuni?
-Nyt saan tanssia sellaista musiikkia, josta oikeasti pidän. Olinhan itse nuori 70-luvulla: Hurriganesin, 50-luvun rokin ja Saturday Night Feverin, vuosikymmenellä.
-Täällä on valmiiksi porukka samanmielisiä tanssijoita. Ei minulla ole voimia lähteä itse keräämään itselleni porukkaa, jossa on hyvä ja rento fiilis tanssia.
-Cometsin tanssilajeissa on tärkeää musiikin tulkinta sekä kontakti ja yhteispeli tanssiparin kanssa Juuri nämä näkökulmat ovat olleet minulle aiemmin tärkeitä myös vapaassa tanssissa.
-Haluan kehittää taitojani ja oppia lisää, koska sitä kautta tanssi antaa minulle enemmän. Harrastan muutenkin urheilua, joten urheiluseura tarjoaa kotoisan tuntuiset puitteet myös tanssin harrastamiseen.
-Asialliset kellonajat. Yli puolen yön valvominen ei sovi minulle.
-Kohtuulliset kustannukset. Puoli vuotta 65 euroa, ja sillä voin käydä tanssimassa useammin kuin ehdin. Tällaista on opintolainoja takaisin maksavan elämä, rahallakin on väliä.
-Ei tupakansavua.
Takaisin Pekka Sormusen aloitussivulle
Mitä ovat rock'n'swing-tanssit?
Cometsissa harrastettavat tanssilajit ovat kaikki sukua toisilleen. Yleisnimityksenä puhutaan rock'n'swing-tansseista tai kädenalitansseista (erotuksena "tavallisessa" eli suljetussa tanssiotteessa tanssittavista paritansseista, siis valssista, foksista jne). Lisätietoja näistä lajeista voit lukea Cometsin sivuilla olevista lajikuvauksista.
Lajitien erot ovat musiikissa, perusaskeleessa ja tyylissä. Vaikka useita näistä lajeista voi tanssia kaikkeen nelijakoiseen musiikkiin, tanssi sujuu helpommin, jos musiikki, perusaskel ja liikkumisen tyyli ovat keskenään sopusoinnussa.
Ruokahalu kasvaa syödessä
Cometsin esittelytilaisuuden jälkeen aloitin tammikuussa 2004 kahden itselleni uuden swing-tanssilajin, boogie woogien ja rock'n'rollin alkeiskurssit. Lisäksi tein kerran viikossa itsekseni "kotiläksyjä", eli näihin lajeihin liittyviä askel- ja jalkatekniikkaharjoituksia. Kesällä kävin tiiviisti vapaaharjoitusvuoroilla Merimelojien majalla. Seuraavana syksynä viikko-ohjelmaani kuuluu kaksi boogie woogie -kurssia: jatkoin kevään alkeiskurssin valmentajan pitämällä jatkokurssilla ja sen lisäksi osallistuin toisen valmentajan alkeiskurssille. Sisällöt poikkesivat sen verran toisistaan, että tämä osoittautui todella hyväksi ratkaisuksi. Tarjoitui tilaisuus oppia perinpohjaisemmin monia asioita, jotka ensimmäisenä Comets-keväänä tulivat upouusina asioina, ja jotka pystyi silloin tekemään vain "vähän sinne päin". Tänä keväänä osallistuin kahteen bw valmennusryhmään (jatko ja keskitaso), kävin bugg-alkeiskurssin ja treenasin suunnilleen viikossa vapaaharjoituksissa.
Ennen Cometsia jo aiemmin tutustunut tutustunut kahteen rock'n' swing-tanssiin, kun olimme vaimoni kanssa aloittaneet syksyllä 2003 tanssikurssin, jossa muiden paritanssien joukossa opetettiin myös fuskua ja buggia. Oli tosi innostavaa, kun löytyi paritanssimuoto, joka soveltui myös vauhdikkaampaan rock-musiikkiin. Paritanssikipinän olin saanut jo 1997, kun osallistuimme vaimoni kanssa seurakunnan (!) järjestämälle lyhyelle tanssikurssille. Sen eväillä olin oppinut menemään foksina (hidas-hidas-nopea-nopea) tempoltaan rauhallisempaa rock-musiikkia. Jos mennään ajassa vielä kauemmas taaksepäin, niin lukiolaisena ja yliopisto-opintojen alussa harrastin muutaman vuoden myös jazz-tanssia, josta olenkin saanut paljon virikkeitä vapaaseen tanssiin.
Oma suhteeni eri swing-tanssilajeihin
Boogie woogie (bw) vetää minua puoleensa ennen kaikkea sen takia, että siinä korostetaan improvisaatiota ja musiikin tulkintaa. Ne ovat olleet itselleni tärkeitä asioita vapaassa tanssissa. Bw:ssa on kuitenkin melko monimutkainen perusaskel, koska se on tarkoitettu shuffle-rytmillä soitettuun musiikkiin ("ränttä-tänttä", ta-taat, ta-taat, ks. tarkempi selostus). Tällaista on esimerkiksi rhythm & blues sekä suurin osa 50-luvun rock'n'rollista. Tässä lajissa on teknisesti aika paljon haastetta, mutta kun olen jo puolessakin vuodessa oppinut näin paljon, olen ihan toiveikas, että pystyn vielä oppimaan lisääkin. Ehkä tätä voisi verrata vapaauintiin, jota harjoittelen toista liikuntaharrastustani, triathlonia varten. Molemmat ovat sen verran vaikeita, että edistyminen tuntuu todella palkitsevalta.
Ja tältä bw näyttää, kun sitä on harrastanut runsaan vuoden: Great balls of fire (wmv-tiedosto, 4,8 megaa) koulumme aamunavauksessa 2.5.2005. Paljon on vielä parantamisen varaa, mutta onneksi yleisö ei osannut kiinnittää huomiota siihen, miten perusaskeleen kaikki askeleet eivät erotu selvästi, jne. Parinani on jo hieman pidempään tanssia harrastanut Sini Mielonen, joka oli tuolloin koulussamme harjoittelijana.
Yksinkertaisin swingtansseista on bugg, jossa astutaan yksi askel jokaiselle iskulle. Se on kannaltani hyvin monikäyttöinen, koska periaatteessa sitä voi tanssia mihin tahansa nelijakoiseen rock-musiikkiin. Pulmaksi on osoittautunut lähinnä se, että buggia enemmän harrastaneet daamit ovat tottuneet tanssimaan sitä tyylillä, jossa tyttö tekee koko ajan kierrosta pojan ympäri (snurra-bugg), ja niinpä päätin vihdoin tänä keväänä käydä itsekin buggin alkeet Cometsissa, jotta oppisin viedä tuolla tavalla. Lisäksi halusin oppia, millainen jousto eli baunssi buggissa tulisi olla. Korviini on kantautunut tietoja, että bugg on kehittymässä lajina suuntaan, jossa aletaan painottaa bw-tyyliin enemmän musiikin tulkintaa. Kesän 2005 aikana tarkoituksenani on panostaa nimenomaan buggiin.
Fusku on syntynyt Suomessa tarpeesta tanssia lavoilla soitettavaa nopeaa foksi-musiikkia kädenalitanssina.Foksi on se kaikkein yleisin paritanssi, kulkee joidenkin suussa nimellä "vaihtoaskeltanssi" erotuksena siitä, että käveltäisiin tasaisesti musiikin tahdissa askel joka iskulle. Rytmitys sekä foksissa että fuskussa on siis hidas-hidas-nopea-nopea. Itse en ole niin innostunut lavamusiikista, mutta fusku toimii kyllä oikein hyvin nopeisiin rock-kappaleisiin. Vaikkapa Hurriganesin 'Get on' toimii mielestäni oikein hyvin fuskuna tanssittuna. Kun oma tanssitekniikka ei vielä riitä nopeiden 50-luvun rokkien tanssimiseen boogie woogiena, täytyy silloinkin turvautua fuskuun; esim. Little Richardin 'Tutti Frutti' (48 tahtia/min).
70-luvulta eteenpäin on tehty paljon suhteellisen hitaita (30 tahtia/min) tasarytmisiä (paino joka iskulla) kappaleita, joita voi kyllä tanssia buggina, mutta se ei tunnu kovin vauhdikkaalta. Ratkaisun tarjoaa disco-swing (= 3-count-hustle). Tutustuin lajiin ensi kerran toukokuussa, mutta en päässyt yhden opetuskerran perusteella vielä ollenkaan jyvälle asiasta. Kesän jälkeen jotenkin vain oivalsin, ettei asia ollut sen kummallisempi kuin kuin että fuskua tanssitaan tuplanopeudella. Kun fuskun rytmi on hidas-hidas-nopea-nopea, ja hitaaseen käytetään siis kaksi iskua, tarkoittaa tuplanopeus sitä, että astutaan ensin nopea-nopea ja sen jälkeen, kaksi vielä nopeampaa. Numeroina laskien, 1-2-a-3, jossa "a" ja "3" ovat ne erittäin nopeat askeleet.. Kun esim. buggissa käsittääkseni on tärkeää, että perusaskel alkaa tahdin 1. iskusta, täytyy disco-swingissä tietoisesti lopettaa sen kuunteleminen, missä kohtaa musiikissa on ykkönen. Koska yksi perusaskel onkin vain kolme iskua, alkaa seuraava perusaskel neloselta, jne. Mutta no problem, kun musiikissa on paino joka iskulla, rytmissä pysyy ilman ykköstäkin. Tällä tanssilajilla kelpaa vetää vaikkapa vanhoja Michael Jacksonin biisejä, 'Can't stop until you get enough' tai 'Working all day and night'. Jos biisin nopeus on 32 tahtia/min, vastaa se fuskua, jota tanssittaisiin 64 tahtia/min musiikkiin. Siis aika ripeää menoa. Jos menen joskus Cometsin fusku-kurssille, haen sieltä luultavasti eväitä disco-swingin tanssimiseen. "Oikeaoppinen" fusku-musiikki ei tunnu minusta kovin innostavalta. Hm, taidan olla vähän ennakkoluuloinen?
Keväällä 2004 valikoimaan kuului myös rock'n'roll; mihin se jäi? Alkeiskurssilla tehtiin kevään aikana koreografiaa yhteen kappaleeseen, ja vähitellen aloin pudota kärryiltä. Minulla olisi pitänyt olla enemmän treenata myös itsekseni, jotta olisin pysynyt etenemisvauhdissa mukana. Mutta opin kyllä koko joukon hyviä harjoitteita, joilla voi kehittää "baunssia" eli jalkojen joustoa, joka on olennainen asia kaikissa swing-tansseissa. Rock'n'rollin aika voi tulla uudelleen joskus myöhemmin, mutta toistaiseksi olen päättänyt keskittyä kahteen lajiin, boogie woogieen ja buggiin.